Petrus Pennanen Vapaus, järki ja rakkaus!

Yhteisöllisyyden voima

Kävelen nuorena 80-luvun Helsingissä kadulla. Pysähdyn liikennevaloihin ja yritän olla katsomatta vieressä olevia ihmisiä. Mitä he ajattelevat minusta? Kun vilkaisen sivulle naapuri näyttää mulkaisevan minua kiukkuisena. Ylitän kadun yrittäen pysyä erossa muista. Seuraava tapaaminen ahdistaa jo etukäteen.

Kävelen New Yorkissa kadulla. Pysähdyn liikennevaloihin, vilkaisen sivulle ja näen toisen ihmisen, jonka etninen tausta ja tulotaso voi olla ihan mitä vaan. Hän katsoo takaisin ja sanon "Hello how are you?" tai fiilistelen jotain mitä satun ajattelemaan. Naapuri vastaa innostuneena ja juttelemme katua ylittäessä lisää. Kadun toisella puolella kiitämme tutustumisesta ja jatkamme matkaa eri suuntiin hymyssä suin, vieden hyvän fiiliksen seuraavaan tapaamiseen.

Yhdessä vai syrjässä

Kokeeko ihminen itsensä yhteisön jäseneksi? Syrjäytynyt ei koe.  Erilaiset tekijät kuten geenit, lapsuudessa koettu stressi ja kasvatus vaikuttavat siihen, tuleeko ihmisestä ns. syrjäytynyt vai osallinen. Harva valitsee tietoisesti tätä osaa. Olennaisessa roolissa ovat jokapäiväiset kokemukset muista ihmisistä.

Aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu toisten kanssa keskustellessa. Ero näkyy aivosähkökäyriä verratessa. Stressaantunut ihminen poimii tiedostamattaan toisten puheesta ikävät asiat eikä huomio positiivisia sävyjä. Kun yleisin kokemus on etäisyys ja epäily, on luisuminen masennukseen ja ahdistukseen helppoa.

Päihdeongelmat ja rikollisuuskin voivat liittyä kuvaan. Jos ei tunne olevansa naapuriensa kanssa samassa yhteisössä, ei esimerkiksi pyörän varastaminen tunnu välttämättä väärältä.

Negatiivisuuden kierre voidaan katkaista

Yhteiset positiiviset kokemukset ovat tehokas syrjäytymistä torjuva voima. Myötätuntoinen katse ja ymmärtävä keskustelu saavat ihmisen tuntemaan ettei hän oikeasti ole yksin. Kun empatiaa saa kadunkulmassa satunnaiselta ohikulkijalta, opettajalta tai vaikka viraston työntekijältä, ovat asiat paremmin..

Suomi on kehittynyt pitkälle 80-luvusta, ja Helsinki on paljon rennompi ja kansainvälisempi. Moni on kuitenkin hyvin yksin, ilman ystäviä tai edes naapurin moikkausta rapussa. Meillä olisi opittavaa muiden maiden ystävällisestä, "tuntemattomat" huomioivasta välittömästä sosiaalisuudesta.

Jokainen meistä voi parantaa tilannetta. Puhuminen auttaa, oli se sitten yksinkertainen huomenen toivotus tai yhteiskunnan kehittämistä naapurin mummon kanssa.

Kohtaaminen on helpompaa kun yhteiskunta tukee sitä. Siksi kannatan

+ Luottamuksen lisäämistä perusturvallisuudella toimeentulosta, eli automaattista perustuloa kaikille

+ Vajaakäytettyjen tilojen avaamista epäkaupalliseen kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen

+ Yhteishengen ja empatian opettamista kouluissa: Pidetään heikommista huolta

+ Keskittymistä positiiviseen, rakentavaan yhdessä tekemiseen työelämässä: muiden kritisointi ei aina ole älykkyyden merkki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Positiivisuudella ei kuitenkaan voi peittää asioita, joita ei voi peittää. Ei toimi.

Suomalaisten ilmiasussa ja suhtautumisessa voi olla paljon hyvää, jos ajattelee sitä kokonaisuutta, mistä tällainen on osa.

Tavoitteet kivoja, ja varsin elettäviä. Noita voi aina kokeilla, jos kantaisi.

Se kuitenkin on vaarallista, että jos asiat eivät suhtauduttavissa yhtä kivasti täällä, niin pettymys voi syventää vaikeuden sitkeyttä.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Arvostan Pennasen ajattelua, vaikka joskus harvoin olen lievästi eri mieltä.

Todella ikävää ettei päässyt eduskuntaan katsellen minkä tasoiset ajattelijat sinne pääsivät. Mutta kansa valitsee. Ehkä Pennanen on liian ok ihminen, ja aivotkin toimivat. Mutta ikä ei näytä olevan ongelma ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Pidemmätkin mahdollisuudet mikäli tekisi "väyryset".
Toivotan onnea jatkossa. Ja jokainen joka yrittää edes puolustaa heikoimpia tietenkin saa itseltäni automaattisen ylimääräisen bonuspisteen. Pennasella tuntuu olevan jotain hajua tilanteesta muutenkin....

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuli mieleeni tuosta New Yorkista, että kerran kun olin siellä ajamassa vuokra-autolla ja parkkeeraamassa eräälle täydelle suurelle parkkipaikalle, niin juuri kun olin peruuttamaisillani ainoaan vapaaseen löytämääni ruutuun huomasin, että vasemmalta tulikin keula edellä viininpunainen Cadillac komeassa kaaressa paikalle, johon olin varovaisesti pyrkimässä peruuttamaan hiukan etäämpää. Ratissa oli musta nuorukainen.

Yllättykseni oli suuri, kun hän peruuttikin pois ruudusta rinnalleni, avasi ikkunan ja valkoiset hampaat säkenöiden huusi ikkunasta: "Sorry buddy, I didn´t see ya". Sitten hän heilautti kättään ja lähti etsimään uutta paikkaa.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Minusta suomalainen yhteisöllisyys on taas murentunut kovaa vauhtia sitten 80-luvun. Ainakin täällä landella.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Liittyykö tämä jollain tapaa maansa myyntiin?

Suomessa tästä tilanteesta ainakin on tietoa, ihan sananlaskutasoa myöten. Mistä johtuu, että juuri Suomessa, vai onko yleismaaillisempaa, eli muuallakin kohdattavaa juttua?

Entä jos on se irrallisto, joka löytää itsensä, milloin mistäkin? Tarkoitan, että jotenkin.

Suomalaisuuteen liitän vähän enemmän häpeä-painotusta kuin esim jenkkeihin. Eiköhän tällaiset pidä aika hyvin aisoissa. Siitä avautuukin toinen ilmaisujoukko jo. Ehkä kuvaa hyvin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, kun naapuriapua ei enää tarvita perunatalkoisiin tai heinäntekoon. Maatalousyrittäjät hallinnoivat teollisia isoja tiloja siellä tääällä.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Ehkä muualla päin maailmaa on totuttu eri tason väen olemassaoloon selkeämmin. En tiedä. Suomessa ei ehkä ole varaa tuollaiseen.

Ainakaan silloin ei ole varaa keskinäisaseltemista elämiseen, päätoimisesti painotettuna, kun on pärjättävä jo luonnon suhteen jotenkin pinnalla.

Vaikea sanoa, olisiko Suomi maana jotenkin eroava, vaikka edellisen suhteen. Ylipäätään vertailu muihin kulttuureihin vaikeaa, etenkin kun paljolti arvailujen varassa itsellä, kuten monella muullakin. Kulttuurien syvempi tuntemus, ... miten se nyt rakentuukin.

Ehkä jenkit poikkeaa tietyllä tapaa meistä, tervehenkisempään suuntaan. On sitä uuden valtausta, ja paremman osan toivoa, joka on yhteistä, ja vaikuttavinta. Merkittävä moottori, jota ilman ei uusi manner valtautuisi. Vapaus siellä on selkeästi teemana, ja oman pyrkimisen korostus, joka tapauksessa, vaikka kaikki tuossa ei ole ihan kestävältä vaikuttavaa.

Suomi elää tuohon nähden sillä, mitä onnistuu luomaan. Ei ole tavallaan ilmaista, otettavaksi. On tehtävä työt, ja jotta siinä olisi mielekästä, niin mielekkyysrakenne on väistämättä erilainen, eikä tänne käy mikä sattu, motivaatiopohjaksi.

Ihmisen palkkiojärjestelmistä joka tapauksessa kyse, viimein. Tarkalleen ottaen vaikeampi juttu, debugattavaksi. Näitä duuneja kyllä riittää, eikä vain tällaisessa muodossa, kuin mitä täällä kohdataan. Hassu juttu sanoa äskeinen, kun diagnoosikin uupuu. Tulisi vain olla kuten jokin paremmalta tuntus olevan. Höh.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Kyllä se on ihan pikkukaupunkitasollakin; naapurit stadilaistuvat eli ei moikkailla, toivotella huomenia ja niin edespäin. Kun aikanaan muutin Oulunkylästä takaisin pieneen kaupunkiin niin oli kieltämättä vaikea totuttautua siihen, että joku saattoi spontaanisti aloittaa keskustelun.

Mutta sekin perinne on häviämässä.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen Vastaus kommenttiin #8

Jos perinteen täytyy ohjata kaikki se, mitä tarvitaan, niin on se toisaalta tilana haastava. Perinteen muuttaminen on yleensä hankalin, joten sen kautta jos edetään, niin mitähän se tarkoittaa, kokonaisuudessaan?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Kaikki kommenttisi tässä blogissa ovat minulle hiukan vaikeaselkoisia. Se ei tietysti välttämättä ole sinun vikasi.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen Vastaus kommenttiin #10

Kannattaa pyrkiä selittämään asiat mahdollisimman yksinkertaisesti, muttei kuitenkaan sillä tavoi, että selistys ei tavoita kuvattavaa asiaa, jolloin selitys ei tosiaan tarjoa sitä, mikä on tarpeen.

Einstein on heppu, joka kertoo yksinkertaistamisen puolesta, samoin moni muukin uskottavaksi katsottava, jos tähän puoleen tarvitsee välttämättä viitata. Yksinkertaisuutta ei ei voi kuvauksissa kuitenkaan saavuttaa miten sattu, oikaisten, tai rimaa alittaen, tai selitysten epäkattavuus tulee mainita, tai käydä muuten ilmi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset