Petrus Pennanen Vapaus, järki ja rakkaus!

Politiikassa saa asioita aikaan!

  • Politiikassa saa asioita aikaan!

Ennen lähtöä politiikkaan osallistuin yhteiskunnan kehittämiseen kuten moni muukin: Valittamalla asioista somessa. Sitä tovin tehtyäni mieleen muistui mitä peruskoulussa oli opetettu: Jos haluaa kehittää yhteiskuntaa, se tapahtuu normaalisti hakemalla päätöksentekoelimiin demokraattisen järjestelmämme kautta. Eli printtasin vihreitä sydäntarroja tekstillä "Rakkauden puolesta" ja menin kaupungille niitä jakamaan :)

Puolueeni Piraattipuolue oli uusi puolue, sillä ei ollut virallista rahoitusta puhumattakaan isojen puolueiden kampanja- ja PR-koneistoista. Äänien kerääminen vaati paljon työtä ja osallistuin kolmiin vaaleihin pääsemättä läpi. Oli kuitenkin rohkaisevaa että pienelläkin rahallisella panostuksella tuli paljon kannatusta ja ääniä. Vähemmän rohkaisevaa oli kuulla monelta, etten kuitenkaan pääse läpi puolueesta josta kukaan muukaan ei ole vielä päässyt, ja jos onnistun pääsemään valituksi en voi kuitenkaan saada mitään yksin aikaan! 

Ensimmäinen vuosi Helsingin kaupunginvaltuustossa on nyt takana ja täytyy todeta: Kiitos äänestäjät! En olisi itsekään uskonut miten paljon vaikutusmahdollisuuksia yhdellä valtuutetulla on! Ideasta voi edetä aloitteeseen, joka kerää kannatusta ja oikeasti muuttaa kaupungin toimintaa hyvinkin nopeasti.  

Mitä sitten olen tehnyt vuoden aikana? Alla poimintoja pääteemoistani: 

+ Ilmastonmuutoksen torjunta

+ vajaakäytetyn kaupunkitilan vapauttaminen ihmisille

+ monipuolisempaa opetusta ja kerhoja koululaisille sekä 

+ hallinnon ja päätöksenteon saaminen äänestäjien nähtäväksi ja helpommin ymmärrettäväksi. 

 

Kokemusteni perusteella ihmettelen miten hienosti demokratia toimii Helsingissä! Valtuutetut ovat fiksua porukkaa ja heistä on mukavaa kuulla uusia ratkaisuehdotuksia poliittisen syyttelyn sijasta. Mahdollisuuteni saada merkittävää muutosta aikaa myös valtion politiikassa ovat hyvät. Siksi olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa ensi keväänä. 

--


Ilmastonmuutoksen torjunta

Viime vuosien sääennätykset ovat vasta alkusoittoa; nykymenon jatkuessa tilanne vuosisadan lopussa on katastrofaalinen laajojen alueiden muuttuessa maapallolla täysin elinkelvottomiksi.  

Helsinki on tähän mennessä toimillaan kiihdyttänyt ilmastonmuutosta polttamalla valtavat määrät kivihiiltä. Päästöt henkeä kohti ovat paljon suuremmat kuin esimerkiksi Tukholmassa. Siksi ensimmäinen prioriteettini valtuustossa oli vähentää päästöjä, ja tehokas keinokin oli tiedossa: ydinkaukolämmön tuotanto sarjatuotetuilla pienreaktoreilla. Sillä voitaisiin pudottaa Helsingin päästöt alle puoleen nykytasosta. 

Laitoin ensimmäisen valtuustoaloitteeni ydinkaukolämmön selvittämisestä valtuuston kokousjärjestelmään heti viime vuoden kesäkuussa valtuuston aloitettua. Aloitteille tarvitaan vähintään 15 kannattajaa 85:stä valtuutetusta ja tehtävä vaikutti vaikealta: Oli tiedossa että mm. Vihreissä ja Vasemmistossa ydinvoimaa vastustetaan vahvasti. Yhteistyössä Vihreiden ilmastotutkija Atte Harjanteen kanssa kerroimme aloitteesta ahkerasti muille valtuutetuille, kirjoitimme mielipidekirjoituksia lehtiin, annoimme haastatteluja ja tietysti pidimme puheita valtuustossa.  

Samalla asia eteni muualla yllättävästi: Yle ja HS uutisoivat aloitteesta laajasti ja Suomen Ekomodernistien tuella vastaavat aloitteet kirjoitettiin pian neljässä muussa kaupungissa. Viime marraskuussa kannattajat aloitteeseeni saatiin viimein kasaan ja jätin sen virkamiesten käsittelyyn.  

Kun aloite vastauksineen palasi valtuuston käsittelyyn toukokuussa, oli tilanne aivan erilainen kuin vuosi aiemmin. Useat aiemmin jyrkästi ydinvoimaa vastustaneet johtavat poliitikot näkivätkin sarjatuotetut pienreaktorit varteenotettavana keinona vähentää päästöjä. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti pienreaktorit vaihtoehdoksi kaupungin ilmastostrategiaan. Lisäksi hyväksyimme selvällä enemmistöllä niihin liittyvän lisäselvityksen tekemisen. Valtava muutos, josta koin onnistumisen iloa.

Taustalla vaikutti vahva yhteistyöhenki. Monella aiemmin ydinvoimaa vastustaneella oli aivan sama tavoite kuin minullakin, ilmastonmuutoksen torjunta. Sen sijaan että olisimme sättineet toisiamme "ydinvoima vs aurinkovoima" opimme kannattamaan kaikkia ympäristöystävällisiä keinoja, joilla Helsingin hiilikasoista päästäisiin eroon ilman metsien massiivista polttamista. 

 

Yhteisöllinen kaupunkitila

Yksi tärkeimmistä vaaliteemoistani oli yhteisöllinen ja avoin kaupunkikulttuuri, eli ihmisten vapaa kohtaaminen ja kulttuurin luonti yhdessä ilman pakkoa ostamiseen tai päihtymiseen. Pääsin tuomaan tätä esiin viime kesänä kaupungin strategiaseminaareissa. Monet kaupungin päättäjät näkivät Ravintolapäivän, Siivouspäivän ja Block Partyt tärkeiksi sekä kaupunkilaisten viihtyvyyden että turistien houkuttelun kannalta. 

Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Ravintolapäivän järjestäminen on lopetettu tapahtuman suosion kasvaessa mutta rahoituksen säilyessä olemattomana, ja muutkin yhteisölliset tapahtumat ovat vaikeuksissa. Samalla kaupunki laittaa miljoonia itse järjestämiinsä hienoihin, mutta ei-niin-yhteisöllisiin tapahtumiin. Lupaava strategia uhkaa taas jäädä sanahelinäksi. 

Tässä kuin muissakin asioissa olen kokenut tehtäväkseni strategian toteuttamisen käytännössä, hyvin kustannustehokkaasti ja suuriin tuottoihin tähdäten. Tein siksi kaupunkitilan kulttuurikäytöstä kaksi valtuustoaloitetta: Olympiaterminaalin viereisen puiston tilojen ottaminen kulttuurikäyttöön, ja erittäin suosittujen yhteisöllisten tapahtumien jatkuvuuden turvaaminen pienellä rahoituksella. 

Olympiaterminaali-aloitteeni hävisi valtuuston äänestyksessä yhdellä äänellä 42:n valtuutetun kannattaessa tilojen käyttöönoton jatkoselvitystä. Moni vihreä äänesti tyhjää pidemmän tähtäyksen suurta suunnitelmaa odotellessa, harmi! Mutta Ravintolapäivän, Siivouspäivän ja Block Partyjen jatkoa koskea aloitteeni keräsi nopeasti tarvittavan kannatuksen ja jätin sen käsittelyyn ennen Juhannusta. 

 

Kiinnostavammat ja aktiivisemmat koulut

Suomen koulut ovat maailman huipputasoa, mutta niissäkin on selviä kehittämiskohteita. Tilat ovat suljettuja iltaisin, vaikka osa koululaisista joutuu olemaan erossa vanhemmistaan iltaisin. Opetus on pitkälti samaa kaikille, ja moni lahjakas voi kokea turhautumista kun hänelle kiinnostavia aiheita ei käsitellä koulussa. 

Näiden asioiden ratkaisemiseksi jätin kaksi valtuustoaloitetta. Ensimmäisessä ehdotin erikoisopetuspäiven perustamista. Niissä vapaaehtoiset asiantuntijat, kuten yliopistotutkijat tai eläkkeellä olevat taiteilijat voisivat pitää teemapäivän vaikkapa mustista aukoista tai vesivärimaalauksesta. Kyseisestä aiheesta kiinnostuneet eri kouluista voisivat ilmoittautua mukaan ja kokoontua yhteen kouluun, missä erikoisopetuksen lisäksi he tapaisivat samasta aiheesta kiinnostuneita koululaisia kaupungin eri puolilta. 

Toisessa aloitteessani pyysin selvittämään koulujen ovien avaamista iltakerhoille, joihin esimerkiksi vuorotyötä tekevien yksinhuoltajavanhempien lapset voisivat mennä. Tunnen vanhempia joille koululaisen majapaikan järjestäminen esimerkiksi kaupan iltavuoron ajaksi on jatkuva ongelma. Toisilla vanhemmilla taas on iltaisin aikaa, ja he ovat olleet kiinnostuneita harrastuskerhojen järjestämisestä koulujen tiloissa. Koulut ovat kuitenkin sanoneet heille ei. Avaamalla ovet kerhoja järjestäville vanhemmille helpotettaisiin yksinhuoltajien asemaa ja saataisiin koululaisille yhteisöllistä, kehittävää iltaohjelmaa. 

 

Hallinnon avoimuus

Helsingin hallinto on avoimempi kuin monessa muussa kaupungissa. Valtuuston kokoukset striimataan suorana, päätösasiakirjat tulevat nopeasti nähtäviksi ja reaaliaikaista dataakin on tarjolla esimerkiksi raitiovaunujen liikkeistä. 

Suurin osa päätöksistä tehdään kuitenkin tiukasti suljettujen ovien takana. Kaupunginhallituksessa tehdään suurimmat päätökset, jotka esitetään valtuustolle ja useimmiten hyväksytään sellaisenaan. Lautakunnissa tehdään myös usein päätöksiä miljoonien tai kymmenien miljoonien asioista, jotka siirtyvät toteutukseen sellaisenaan. Jaostoissa asiat ovat pienempiä, mutta silti käytännössä merkittäviä. Esimerkiksi Kulttuurijaosto. jossa olen jäsen, jakaa muiden toimiensa ohella vuosittain 17M€ taide- ja kulttuuriapurahoja. Ne ovat monen kaupunkilaisten rakastaman tapahtuman tai taideyhteisön elinehto. 

Useimmiten kokousten salailuun ei ole mitään konkreettista syytä. Salassa pidettävät asiat, esimerkiksi johonkin yksityishenkilöön liittyvät, voitaisiin helposti käsitellä kokouksen suljetussa osuudessa ja lähettää muu kokous livestriiminä. 

Siksi tein valtuustoaloitteen hallituksen, lautakuntien ja jaostojen kokousten livestriimauksesta. Aloitteeni keräsi nopeasti kannatusta, ja puoluekollegani Jyväskylässä Arto Lampila on jättänyt vastaavan aloitteen. Toivottavasti kokouksia saadaan livestriimiin jo vuoden lopussa!

Toinen puoli avoimuudessa on asiakirjojen saatavuus ja selkeys. Olen toiminut mm. tonttikauppojen hintaperusteiden ja perintätoimistojen kanssa tehtyjen sopimusten saamiseksi julki. Kaupungin virkamiesjohto on kuunnellut kommenttejani ja avustanut tietojen saamisessa, kiitos heille! 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Itsekin haluisin vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin muutenkin kuin nettikirjoituksin. Haluasin järkeä lääkekannabis asiaan, virkistyskannabis asiaan ja muutenkin päihdepolitiikkaan, kieltolaki pitää kumota ja järkeistää muutenkin huumeisiin liittyviä tabuja ja ennaltaehkäistä kieltolaista johtuvia ongelmia.

Toimituksen poiminnat