Petrus Pennanen Vapaus, järki ja rakkaus!

Ateismi 2.0: Katkerasta kapinasta ymmärrykseen ja rakkauteen

  • Ateismi 2.0: Katkerasta kapinasta ymmärrykseen ja rakkauteen

Joskus teini-iässä päädyin siihen, että kristinuskon jutut eivät olleet järkeviä eivätkä sopineet yhteen tieteellisen maailmankuvani kanssa. Erosinkin kirkosta heti täytettyäni kahdeksantoista.
 

En kuitenkaan muista kokeneeni erityistä katkeruutta tai vihaa kristinuskoa kohtaan. Raamatun kirjoitukset vaikuttivat aikansa ihmisten keksimiltä tarinoilta, eikä niissä ollut sen kummemmin vihattavaa. Pääosin kristinuskon sanoma lähimmäisenrakkaudesta ja nöyryydestä oli hyvä asia, enkä pystynyt näkemään juurikaan negatiivista kirkkoon kuuluvien lähmmäisteni suhteessa uskontoon. Muiden tuomitseminen ja helvetillä uhkailu ei kuulunut tuntemieni suomalaisten arkikristillisyyteen.

Vuosien varrella kävin perheeni kanssa myös kirkossa. Joulukirkko oli aamulla kello seitsemän maailman suurimmassa puukirkossa, jota ei lämmitetty. Kynttilöiden valossa ihmisten yhteislaulu kohosi höytynä korkeuksiin.

Minäkin lauloin virsiä, joista ainakin jotkin olivat minusta aina olleet kauniita. Jotkut jopa niin että tuli kyynel silmään.

Uskonnollinen musiikki sai parhaimmillaan minussa, ateistissa, aikaan kauneuden kokemuksia. Ja myös jotain enemmän, joskus koin suoranaista pyhyyden tunnetta. Mitä ihmettä, sehän on uskontoa, eihän ateistin elämässä ole mitään pyhää..?

Uskonto on muutakin kuin tuomitsemista

Moni ateisti tuntuu halveksuvan ja vihaavankin uskontoja. Kristinusko nähdään moralismina ja tuomitsemisena. Islaminusko taas tunnetaan terrorismin polttoaineena, jonka puitteissa tapetaan ja raiskataan. Näinhän on kristinuskon varjollakin tehty.

Uskontojen ydin ei kuitenkaan ole saduissa ja moralisoinnissa. Kaikki uskonnot pyrkivät selittämään ja tuomaan esiin ihmisessä luontaisesti olevaa kykyä rakkauden ja pyhyyden kokemiseen. Sen pystyy kokemaan myös ilman uskontoa, mutta tunne on uskonnosta tai uskottomuudesta riippumatta sama.

Onkin syytä siirtyä ateismissa eteenpäin. Katkeruus, kapinointi ja vastustus unohtaa perusasiat. Ihmisillä on yhteinen arvopohja jonka kohtaamisessa uskonnolliset perinteet voivat olla yllättävän tehokkaita. Ateistikin voi ymmärtää ja arvostaa uskonnossa piilevää universaalia rakkauden viestiä ja kokea sen yhdessä uskovaisten kanssa. Esimerkiksi laulamalla joulukirkossa Enkeli taivaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Nyökyttelyä.

Ei epäasiallisuuden kannata antaa tärvätä sitä, mikä on hyvää. Yleensäkin hyvän poimiminen on haaste. Mitä paremmin sen osaa tehdä, sen kyvykkäämpi.

Kyvytön ei osaa hyötyä oikein mistään. Syyttelee muita ja harhautuu jatkuvasti siitä, mikä on hyvä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ateismista ei ole muita kuin yksi versio: se joka pitää väitettä jumalien olemassaolosta epätotena. Kaikki on jotain ihan muuta, vapaa-ajattelua, erimerkkisiä humanismeja j.n.e.

Toisaalta pitäisi analysoida uskontoja ja niiden taustalla olevia asioita hieman syvemmin. Ja ensin on päätettävä mitä me kukin uskonnolla tarkoitamme? Tarkoitammeko uskomusmaailmaa, sen päälle rakennettuja järjestäytyneitä palvontamenoja vai niiden toimimiseksi rakennettua organisaatiota vai sen käyttöä vallan välineenä vai jotain ihan muuta?

Minulle on syntynyt käsitys, että valtaosa ateisteista, jotka siis ovat jumalien olemassaoloon kielteisesti suhtautuvia ja vain sitä, suhtautuu yksittäisiin uskovaisiin, siis ihmisiin, joilla on jumalhenkiin perustuva maailmankatsomus, hyvinkin neutraalisti. Samaten uskoisin valtaosan meistä suhtautuvan hyvin neutraalisti uskontokuntiin jotka keskittyvät vain jäsentensä palvontamenoihin.

Sen sijaan kielteinen suhtautuminen kohdistuu toisaalta niihin jotka tietoisesti ja tarkoituksella levittävät perättömiä satuja ja tarinoita maailmanselityksiksi ja moraalin perustaksi muille ihmisille. Ja toiosaalta niihin jotka käyttävät uskomusrakennelmiaan vallanvälineinä hallitakseen muita.

Mutta siinäkin kielteisessä suhtautumisessa ateismi on vain yksi piirre, yksi suhtautuminen yhteen väitteeseen. Muu on joitakin muita maailmankatsomuksen rakennusaineita ja kumpuavat ihan muusta: ateisteilla pääsääntöisesti tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, järkiperäisestä suhtautumisesta maailmaan, humanismista ja ihmisoikeuksista mutta myös muunlaisen maailmankatsomuksen itselleen rakentaneita ateisteja on olemassa.

Mikael Stenbäck

Itsekään ateistina en vastusta kirkkoa, enkä tuomitse uskovia. Kristilliset perinteet ovat Suomessakin niin maallistuneita, ettei niitä ole edes monestikaan perusteltua vastustaa. Jos itse en usko johonkin, niin se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi lähtä sitä vastustamaan tai se murskaamaan.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Uskosta osatonkin alkaa sulaa ylpeydestään, kun ymmärtää että tiede ja järki ei pelasta ihmistä.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Hyvä kirjoitus. Tapa, jolla kirjoittajan kaltainen ateisti ja joku ei-fundamentalistinen uskovainen verbalisoivat maailmankatsomustaan, saattaa olla hyvin erilainen, mutta tosiasiassa yhteistä pohjaa voi olla enemmän kuin kahden uskovaisen välillä.

Itse en ole ateisti enkä kirkkouskovainen vaan jonkinnäköinen "luonnon teisti". Kaltaisiani voi olla paljon, mutta he eivät yleensä pidä meteliä itsestään.

En voi enkä tahdo elää ilman rukousta, mutta en pyri määrittelemään Jumalaa. On viisasta olla nöyrä maailman takana olevan salaisuuden edessä. Tätä nöyryyttä puuttuu sekä fundamentalistiuskovaiselta että -ateistilta, jos ilmaisu sallitaan.

Käyttäjän TarmoAhonen kuva
Tarmo Ahonen

Joulu voi opettaa meille hyvyyden tärkeyttä. Ateisti ja uskova tarvitsevat molemmat hyvyyttä elämän rakennusaineiksi. Jospa oppisimme ottamaan toisen erilaisine näkemyksineen vastaan rakkaudella ja hyvyydellä. Uskon, että tähän suuntaan olemme kasvamassa. Kristittynä voin siunata ateistia ja hänen jouluaan, miten hän sen elääkään.

Jakakaamme hyvyyttä, toivoa ja kunnioitusta ja kuunnelkaamme toistemme tarinoita avoimella mielellä.

Käyttäjän petrikarisma kuva
Petri Karisma

Vaikka olen itse ateisti, niin minun kiinnostus kohdistuu enemmän poliittiseen vaikuttamiseen, kuin uskonnon mollaamiseen. Minun tavoitteet on jokseenkin samat, kuin vapaa-ajattelijoiden

"Euroopan neuvoston yleiskokouksen suosituksen mukaan Euroopan yhteisiä arvoja on valtion ja kirkon erottaminen toisistaan. Vapaa-ajattelijoiden mielestä Suomen valtion on kohdeltava kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Suomen valtion pitää olla neutraali ja puolueeton suhteessa uskontoihin ja vakaumuksiin. Uskonto ja vakaumus on saatava halutessaan pitää yksityisasiana."

Eli lyhykäisyydessään Kirkko on erotettava valtiosta

http://eroakirkosta.fi/ -palvelun pyörittäinen tukee ylläolevia tavoitteita.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Sitten on tämmöinen kuten minä. Jumalaan uskova, mutta ei väitettyyn poikaansa Jeesukseen, kristinuskoon.
Menee ymmärrykseni yli kun uskonto perustuu isän kaikkivaltiaan sivusta katseluun poikaansa kidutettaessa ristillä.

Käyttäjän TarmoAhonen kuva
Tarmo Ahonen

Petri olen kanssasi samaa mieltä siinä, että viisainta olisi kirkon/uskonnon ja valtion ero.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä johtaisi uskonnon vaikutuksen vähenemiseen, kuten jenkeistä havaitsemme.
Toisaalta jos uskonnon opetus poistettaisiin kouluista, uskonnollisten ilmiöiden analyyttinen tarkastelu vähentyisi ja se voisi johtaa erilaisten villien uskonnollisten ilmiöiden lisääntymiseen.
Olen toiminut myös uskonnon opettajana ja opetuksessani pohdimme uskontoja ilmiönä monelta kantilta samalla kun tutustuimme eri uskontoihin.

Käyttäjän TarmoAhonen kuva
Tarmo Ahonen

Jarmo, on totta, että kristinuskossa on paljon loogiselle järjelle vaikeita totuuksia. Mielestäni uskonnon kieli on omanlaatuista, lähenee taidetta enemmän kuin tiedettä. Itseäni on syvästi koskettanut ajatus Jumalasta, joka on antanut kaikkensa rakkaudesta meitä monella tavalla eksistentiaalisessa ahdistuksessa eläviä kohtaan. Tiedän, että tämä ei helposti sula rationaalisella ihmisella.

Käyttäjän KalleKonttinen kuva
Kalle Konttinen

Samanlainen kokemus itselläkin. Vaikkei kirkossa mitään yliluonnollista olekaan, voi 400-vuotta vanhassa kivikirkossa veisatessaan tuntea jonkinlaista yhteyttä menneisiin sukupolviin. Miltä tuntui 1700-luvun muonamiehestä tässä seistä ja veisata? Eikä rauhoittuminenkaan nykypäivän informaatioähkyssä ole pahaksi..

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Konttinen kysyi: "Miltä tuntui 1700-luvun muonamiehestä tässä seistä ja veisata? "

Tuolloisina pakkouskonnon aikoina varmaankin, että lopettaisivat jo ja pääsisi pois.

Rauhoittumisen suhteen olen samaa mieltä mutta ei siihin kirkkoja ja uskontoja tarvita.

Käyttäjän TarmoAhonen kuva
Tarmo Ahonen

Jorma, vapaus vallitkoon. Kaikkinainen hyvyys ja siunaus tulvikoon elämääsi.

Toimituksen poiminnat