*

Petrus Pennanen Vapaus, järki ja rakkaus!

Leikataanko lapsilisistä vai ministeriöiden palatseista?

  • Leikataanko lapsilisistä vai ministeriöiden palatseista?

Olen työssäni päässyt onnekkaaseen asemaan tutustumaan läheltä suurten organisaatioiden toimintaan. Alasta riippumatta ne ovat tottuneet omaan toimintamalliinsa, kohdanneet teknologian myötä muuttuvan maailman ja joutuneet muutospaineiden eteen.

Kustannusalan toiminta printtilehtien maailmassa oli hyvin organisoitua. Samalla kustantajalla saattoi olla viisi eri naistenlehteä, kukin omalle kohderyhmälleen suunnattu. Kun lukija meni kioskiin hän sai valita lehden, joka sopi hänen elämäntilanteeseensa parhaiten. Lehdillä oli kullakin omat toimituksensa, jotka tuottivat mm. reseptejä niiden sivuille.

Kun netti ilmestyi maailmaan piti lehdet tietysti saada sinne. Jokaiselle luotiin oma, erillinen sivusto jonne lehden artikkelit siirrettiin. Sama kustantaja tarjosi nyt viisi erillistä palvelua, joissa kussakin oli erilaiset  reseptit uunilohen valmistuksesta. Käyttäjä meni tuntemansa lehden palveluun ja näki yhden reseptin, ei niitä neljää muuta.

Illan ateriaa miettivä käyttäjä olisi kuitenkin mielellään nähnyt ne muutkin reseptit. Tämän ratkaisemiseksi yritykseni astui kuvaan palvelulla, joka kävi läpi kaikki kustantajan artikkelit ja käyttäjän katsoessa yhtä reseptiä näytti vieressä muiden lehtien samankaltaisia reseptejä. Kustantajan samaa aihetta koskevat sisällöt eri toimituksista oli yhdistetty samaan näkymään.

Pian kustantajat alkoivat muuttaa toimintamalliaan. Eikö olisi tehokkaampaa, että reseptejä tuottaisi yksi toimitus kaikkiin viiteen lehteen? Näin kaikkiin saataisiin laajempi valikoima laadukkaampia reseptejä.

Vähittäiskaupan alalla vastaava tilanne syntyi erillisten päivittäis- ja käyttötavaran yksiköiden välillä. Kun asiakas katsoo lohifiletarjousta netissä, eikö samalla kannattaisi näyttää fileerausveistä ja ruotopihtejä tavaratalon puolelta? Eri osastot voisivat itse asiassa alkaa jutella keskenään ja miettiä asiakkaan palvelua yhteisesti suunnitellulla kokonaisuudella.

Yritysten oli pakko alkaa yhdistää organisaatioiden siiloja, koska se johti sekä rahan säästöön että asiakkaan parempaan palveluun. Muuttumattomuus johti kilpailijoiden voittoon ja yrityksen kuolemaan. Julkisella sektorilla tälläisiä paineita ei kuitenkaan ollut.

Yksityisten yritysten vahva siiloutuneisuus oli tullut tutuksi, ja olin pystynyt auttamaan niitä yhteistyöhön. Kun aloin vierailla julkisen sektorin organisaatioissa oli kokemus järkyttävä.

Julkishallinnon rakenteet olivat toki tukevasti siiloutuneet, mutta sen lisäksi törmäsin teräsbetoniin valettuihin asenteisiin. Parin sadan metrin päässä toisessa ministeriössä oli tarvetta aivan samanlaiselle järjestelmälle, eikö asiaa kannattaisi koordinoida heidän kanssaan sen sijaan että tehdään tuplakustannuksilla kaksi eri systeemiä? Ei. Emme keskustele toisen ministeriön kanssa. Piste.

Kehitimme yhdelle ministeriölle palvelun, jolla kansalainen sai automaattisesti tietoa kuntien ja virastojen tekemisestä, joka liittyi hänen asuinalueeseensa ja kiinnostuksiin. Toisella ministeriöllä oli palvelu, josta vastaavaa tietoa sai ihmisneuvojalta kysymällä. Voisivatko he laittaa palvelunsa sivulle linkin ensimmäisen ministeriön palveluun, jotta kansalaiset voisivat saada tietoa myös automaattisesti kalliin ihmispalvelun lisäksi? Ei. Palvelun kehittämiskomitea on tehnyt linjauksen, että palveluun ei lisätä mitään linkkejä. Piste.

Julkishallintoa oli rakennettu virasto ja ministeriö kerrallaan, aina uusi kustannusyksikkö edellisten päälle lisäten kun jollakin poliitikolla oli uusi vaaliteema. Näin sekä kotimaassa että Euroopassa, jonka valtaa pitäviä neuvostoja harva tuntee. Tuloksena olemme saaneet rahan tuhlauksen mestariteoksen. Hallintohimmelissä jokainen yksikkö toimii tehottomasti, mutta sen lisäksi sama asia tehdään moneen kertaan eri ministeriöissä, jotka eivät suostu edes keskustelemaan keskenään. Kukaan ei ole katsonut kokonaisuutta ja miettinyt asioiden organisointia järkevästi eri hallintoelinten yli.

Mitä hyödymme komiteoista, jotka maksavat paljon ja rahan vastineeksi kieltävät kehityksen huonontaen kansalaisten palveluita? Emme mitään. Asiat hoituisivat paremmin täysin ilman kyseisiä komiteoita.

Kokemukseni valossa oli mielenkiintoista lukea hallituksen säästöohjelmasta. Leikataan monille elintärkeästä peruspalvelusta eli lapsilisistä, mutta hallinnon selviä päällekkäisyyksiä ja kehitystä estäviä komiteoita ei karsita mitenkään. Oliko valtio kansalaisia vai hallinnon virkamiehiä varten? Missä ihmeessä oli poliitikkojen näkemys ja johtajuus? Oliko kukaan heistä edes tutustunut rakenteisiin, joita heidän oli tarkoitus johtaa?

Nykyisten valtapuolueiden linjan vastaisesti haluan parantaa palveluita samalla kun hallintoa karsitaan toimivammaksi. Yksinkertaisempi hallintorakenne ei ainoastaan säästä miljardeja kuluissa, vaan myös vapauttaa kansalaisten aikaa uuden luomiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen. Perustulo on tästä konkreettinen esimerkki.
--
Voit edistää toimivampaa yhteiskuntaa kirjoittamalla äänestyslappuun numeron 258.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Janne Korhonen

Varsin asiallinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus.

Minua kuitenkin hieman vaivaa se, että miten tämä liittyy eurovaaleihin? Eikö lapsilisät ja ministeriöiden toiminta/yhteistyöhön pakotus tapahdu valtiollisella tasolla, ei europarlamentissa? Vai onko tässä jokin muu kytkös eu-parlamenttiin?

Käyttäjän PetrusPennanen kuva
Petrus Pennanen

Tilanne on samankaltainen sekä Suomen että EU:n julkishallinnossa: "Julkishallintoa oli rakennettu virasto ja ministeriö kerrallaan, aina uusi kustannusyksikkö edellisten päälle lisäten kun jollakin poliitikolla oli uusi vaaliteema. Näin sekä kotimaassa että Euroopassa, jonka valtaa pitäviä neuvostoja harva tuntee. Tuloksena olemme saaneet rahan tuhlauksen mestariteoksen. Hallintohimmelissä jokainen yksikkö toimii tehottomasti, mutta sen lisäksi sama asia tehdään moneen kertaan eri ministeriöissä, jotka eivät suostu edes keskustelemaan keskenään. Kukaan ei ole katsonut kokonaisuutta ja miettinyt asioiden organisointia järkevästi eri hallintoelinten yli."

EU:n hallintorakennetta ei ole tietääkseni kukaan missään vaiheessa suunnitellut kokonaisuutena, organisaatioita on vain lisätty aikaisempien päälle. Kirjoitin aiheesta aiemmin: http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset